PERTTI NÄRÄNEN
Interaktiivisuus mediautopiana ja televisiojournalismin mahdollisuutena
Tiedotustutkimus 22 (1999):4, 50-61.
Viitteet:
(1) Rinnastan interaktion ja vuorovaikutuksen käsitteet toisiinsa synonyymeinä viestintätilanteessa. Niiden välille voidaan silti löytää sävyeroa. Suomalainen käsite on nerokas siinä, että se tuo esiin ajallisen vuorottelun keskinäisessä viestinnässä, mikä tuo hyvin esiin ihmisten välisen kommunikaation dialogisuuden: vuorovaikutus on vaarassa katketa, mikäli osapuolet puhuvat toistensa päälle, täysin reaaliaikaisesti. Lainasana interaktio korostaa vuorovaikutusta enemmän molempien osapuolien aktiivisuutta kun taas vuorovaikutuksen käsite korostaa osapuolten välistä valtasuhdetta (vaikutusvaltaa). Vuorovaikutus voi hyvinkin olla esimerkiksi journalismin yleisösuhteen tarkasteluun jämäkämpi käsite kuin vierasperäinen interaktion käsite. [takaisin]
(2) Tarkkaan ottaen "vuorovaikutteinen viestintäteknologia" tarkoittaa siis vain sellaista järjestelmää, jossa kone viestii automaattisesti toisen koneen kanssa, ilman inhimillien valinnan mahdollisuutta. Esimerkiksi digitaalisen tietoliikenteen ja tiedonhallinnan ohjausjärjestelmät voivat olla tässä mielessä vuorovaikutteisia; ihmistä niissa tarvitaan periaatteessa vain käynnistykseen ja virhetilanteiden korjaukseen. Joulun 1999 lelutarjontaan kuuluneet "interaktiiviset teletapit" viestivät mainoksen mukaan nekin keskenään - tiedä sitten tarvitaanko lasta leikkiin mukaan ollenkaan... [takaisin]
(3) Kysymys mediatekstin puhuttelun voimasta ja katsojan "neuvotteluvaltuuksista" nousi 1980-luvulla kiinnostavasti esiin myös kotimaisissa puheevuoroissa (Pietilä 1985; Silvo 1986). Pietilä korosti puheaktiteoriaa soveltamalla, että viestinnän sosiaalisia vaikutuksia voidaan lukea teksteistä itsestään niiden puhuttelua tutkimalla. Vastineessaan Silvo puolestaan korosti joukkoviestinnän vastaanoton sosiaalisuutta (vastaanotajien keskinäistä sosiaalisuutta) ja myös itse puheaktien mahdollisuutta mediatekstissä sisältää monia sisäkkäisiä ja jopa keskenään ristiriitaisia puhutteluja. [takaisin]
(4) Eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden kehittämät standardit digitaaliselle televisiolle ovat saaneet kattonimen Digital Video Broadcasting (DVB). Sen mukaisesti antennivälitteistä systeemiä nimitetään akronyymillä DVB-T (terrestial) vastaavasti kaapelisysteemiä lyhenteellä DVB-C ja satellittisysteemiä lyhenteellä DVB-S. Yhdysvalloissa on yleisradiotoimintaan kehitetty oma standardi (ATSC). Kuten arvata saattaa DVB- ja ATSC-leirit kiistelevät jatkuvasti paremmuudesta. Lisäksi satelliittikanavat käyttävät monia erilaisia digitaalisen lähetyksen standardoimattomia järjestelmiä. [takaisin]
(5) Yhdysvalloissa kuvan ja äänen laatua korostetaan digitaalisen järjestelmän etuna vahvemmin kuin Euroopassa, jossa taas lisäkanavia ja -palveluita pidetään tärkeämpinä etuina. USAssa eivät lisäkanavat niinkään kiinnosta, luultavasti siksi että vahva satelliitti-kaapeli -järjestelmä tarjoaa jo ennestään valtaenemmistölle satoja temaattisia kanavia. Koko suur-Euroopan noin 250 miljoonasta kotitaloudesta 33% on monikanavakotitalouksia (kaapeli- tai satelliittipalveluiden piirissä), kun vastaava luku USA:ssa on noin 75 % (Silvo 1998). [takaisin]