Vaikka opetussuunnitelma olisi kuinka hyvin laadittu, näyttää nykyisellään mahdottomalta, että eri osastojen ja laitosten oppiaineista koostuva 160 viikon paketti olisi kovinkaan yhtenäinen - puhumattakaan siitä että paketin kaikki osat ottaisivat kaiken muun huomioon. Tällaisessa tiukassa putkessa opiskelijan valinnanvarakin jäisi varmasti olemattomiin. Pelkän perinteisen opetussuunnittelun avulla sirpaleisuutta ei voitane poistaa.
Jos opiskelun tärkeimpänä tavoitteena on kurssien suorittaminen, niin mitä opiskelija oikeastaan oppii? Koska kurssien tavoitteiden pääasiallisina mittareina ovat tentit, on ilmeistä, että opiskelijasta tulee ainakin pätevä tenttijä. Tunnetusti pätevimpien joukkoon tässä puuhassa pääsevät hyvät ennustajat sekä ulkoa oppijat.
Jos hyväksyisimme tämän asiaintilan, voisimme tehdä opiskelijoille palveluksen ja määritellä opetussuunnitelman tenttitehtävistöjen kautta sellaiseksi, että tutkinnon tavoite toteutuu. Sitten tarjoaisimme opetusta erilaisten tehtävistöjen ratkaisemiseksi. Tätä voisi sanoa ongelmalähtöiseksi opetukseksi: opiskelija kuuntelee luentoja tai käy harjoituksissa oppiakseen ratkaisemaan ongelmia. Hän haluaa oppia ratkaisemisen taidon ja saada siitä todistuksen, koska hän tällä osoittaa kelpoisuutensa hyväpalkkaisiin tehtäviin.
Ilmeisesti emme pysty ainakaan vielä rakentamaan toimivaa ongelmalähtöistä koulutusohjelmaa. Hankaluuksia tulisi monessa kohdassa. Erityisesti nykyisin irrallisiksi koettujen teoreettisten perusopintojen sisällöt voisivat edelleen jäädä sirpaleiksi. Toisaalta ne voitaisiin joutua integroimaan niin täydellisesti muihin aineisiin, että niiden entiset opettajat joutuisivat vaikeuksiin.
Olisiko mahdollista, että opiskelijan tärkeimpänä tavoitteena olisikin oppimisen laatu? Luultavasti useimmat meistä opettajista uskomme, että tämä on opiskelijan kannalta paras strategia, olipa hänen perimmäisenä vaikuttimenaan sitten tiedonhalu, titteli tai korkea palkka. Opiskelijan pitäisi vain ymmärtää oma parhaansa ja toimia sen mukaan, eikö niin? Kaikki kuitenkin tiedämme, että "oman parhaan" ymmärtäminen - varsinkin toisten neuvomana - on joskus melkein yhtä vaikeaa kuin sen mukainen toiminta, joka puolestaan tuntuu toisinaan miltei mahdottomalta.
Oppimisen laatua tavoiteltaessa ainoaksi keinoksi jäänee opiskelijan ohjaaminen itse löytämään oma parhaansa ja, mikä se sitten onkin, sen mukaisen toiminnan tukeminen.
Opintojakso on vapaasti valittavissa tietotekniikan ensimmäisen vuoden opinnoissa. Yksi opintoviikko tarjotaan porkkanaksi. Jos opiskelija saavuttaa opintojakson tavoitteet, hän on saanut, tai paremminkin luonut, paljon enemmän kuin yhden opintoviikon. Opintojakson aikana on tarkoitus aloittaa jäljempänä kuvattavan opintoarkiston rakentaminen. Tärkein osa luomistyön tuloksista jää kuitenkin ulkopuolisilta piiloon opiskelijan aivoihin, kun hän harjoittaa konkreettista luomista kirjoitustehtävien yhteydessä ja niiden pohjalta pidettävissä keskustelutilaisuuksissa.
Tehtävien aiheet käyvät läpi ensimmäisen vuoden opintojen eri vaiheet ja tunkeutuvat jokaisen muun kurssin sisälle. Opiskelijaa ohjataan asettamaan tavoitteet valitsemilleen kursseille, etsimään kurssien sisällöille merkitys ja suhteuttamaan kurssit toisiinsa. Samalla opiskelijan on otettava kantaa siihen, miten hän opiskelee. Opiskelutekniikkaa ei varsinaisesti opeteta, vaan yritetään tarjota otollinen tilaisuus oppia oppimaan.
Osaston näkökulmasta opintojakson taustalta voidaan löytää tavoitteina mm. keskeyttämisten vähentäminen, opintojen vauhdittaminen erityisesti ensimmäisenä vuonna, jatko-opiskelijoiden löytäminen aikaisessa vaiheessa ja tietenkin: osastolla suoritettujen tutkintojen laadun parantaminen. Osastokaan ei nimittäin saa juosta suorituspisteiden perässä vaan sen on ymmärrettävä oma parhaansa ja toimittava sen mukaan!
Keskeinen linkki lukusuunnitelmasta on kurssikuvauksiin, jotka muodostavat tietotekniikan kurssikäsikirjan. Tietotekniikan osaston kaikista kursseista on laadittu kesän 1995 aikana opinto-oppaan perusteella kurssikuvausten rungot, joita opettajien on määrä täydentää opetusta suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Vaikka käsikirja onkin keskeneräinen, siihen on parasta tutustua paikan päällä eli WWW-osoitteessa http://www.lut.fi/~alnev/index.html . Seuraavassa mainittavat yksityiskohdat ovat niitä, joissa jatko jää riippumaan opettajien aktiivisuudesta.
Kurssikuvaus alkaa tavoitteiden yksityiskohtaisella määrityksellä. Varmemmaksi vakuudeksi voidaan erikseen tallettaa kokoelma tenttitehtäviä. Esitietovaatimukset ja -suositukset olisi hyvä selittää, ts. kuvailla, mitä tietoja tarvitaan ja missä.
Kurssien sisällöstä opettajien toivotaan laativan ainakin jonkin verran tarkemman kuvauksen kuin tähän asti on ollut opinto-oppaassa. Sisällön kuvauksen voi täydentää oppimateriaaliksi asti. Kurssien kirjallisuusluetteloissa viitataan muuhun oppimateriaaliin. Joissakin kursseissa nämä viitteet ovat jo nyt linkkejä WWW-dokumentteihin muualla maailmassa.
Riippuu kurssista ja opettajasta, miten laajalti tietoa meneillään olevasta kurssista on järkevää tallettaa kurssikuvauksen yhteyteen. Ilman muuta opetusjärjestelyistä ja opettajista pitää olla ajantasaiset tiedot. Muita suositeltavia tietoja ovat luentoaikataulu, laskuharjoitustehtävät, harjoitustöiden määrittelyt sekä opiskelijaluettelo, jos siihen liittyy jokin päivittyvä pistetilanne.
Kurssikäsikirja ei suinkaan ole tarkoitettu yksinomaan opiskelijoille, vaan myös opettajille. Kumpiakin varten käsikirjaan on liitetty ja liitetään muutakin tietoa, niin että edellä mainitusta paikasta lukija löytääkin LTKK:n tietotekniikan opetuksen käsikirja-aihion. Seuraavassa tulee esille yksi käsikirjaan suunniteltu aihepiiri.
Tietotekniikan osaston opettajille järjestettiin opetuksen laatua luotaava kysely kevättalvella 1995. Jos opetuksen laadussa katsottiin olevan puutteita, keskeisenä syynä pidettiin opetustaitojen (ja mahdollisesti halujenkin) vajavuuden lisäksi epäjatkuvuutta asioiden ja ihmisten välillä.
Asioiden välinen epäjatkuvuus näyttäytyy lopulta juuri sellaisena koulutusohjelman sirpaleisuutena, josta alussa oli puhe. Siitä on haittaa myös opettajille. Ihmisten välisessä epäjatkuvuudessa kyse on tiedon kulusta, viranhoitajien vaihtumisesta ja tähän liittyvästä lyhytjänteisyydestä.
Yksi kurssikäsikirjan tavoitteista on korjata epäjatkuvuuden aiheuttamia ongelmia. Opettajille tarjoutuu tiivistä mutta melko perusteellista tietoa muista kursseista. Erityisesti hän näkee, mitä muuta opetussuunnitelman mukaan hänen opiskelijoillaan on samanaikaisesti. Opettaja voi entistä konkreet- tisemmin rakentaa omaa kurssiaan ja opettajan vaihtuessa uusi opettaja pääsee halutessaan jatkamaan tätä rakentamista.
Opetustaitoihin ei yksinkertainen tekstitietokanta voine paljon vaikuttaa. Silti käsikirjaan on suunniteltu liitettäväksi tietynlaista opetusoppia erilaisten opetustilanteiden mukaan luokiteltuna. Lähinnä kyse on sellaisesta tiedosta, mitä opettajat voisivat oman kokemuksensa perusteella kertoa toisilleen, mutta eivät yleisesti tule kertoneiksi.
Tämän tietämyksen tarkoituksena on myös jäsentää osastolla vallitsevia hyviksi havaittuja käytäntöjä ja varoittaa huonoiksi todetuista. Toisaalta "opetusopilla" on vastaava merkitys opettajille kuin kurssikuvauksiin liitettävillä epämuodollisilla opiskeluohjeilla on oppilaille. Kokemuksen ja pohdiskelujen tuottamien opetusohjeiden uuttaminen on vasta alkusenteillään. Luokitus on tehty, mutta sisältö puuttuu. Aikaa myöten tähän tiedostoon on tarkoitus kirjata hieman sellaistakin viisautta, mitä kasvatusoppineet ovat sanoneet ja tutkimuksissaan todenneet.
Opetushalujen puute, leipääntyminen on ongelma, johon ei voi puuttua millään hallinnollisilla keinoilla tai tietojärjestelmillä. Sama koskee oppimishalun puutetta. Sekä oppilaiden että opettajien työmotivaatiolla on korkeakouluun tultaessa positiivinen alkuarvo. Jatkossa oppimisen laadun koheneminen parantaa opetuksen laatua ja kääntäen ja tässä prosessissa kasvaa myös motivaatio. Siksi pienetkin edistysaskeleet ovat tärkeitä, olkoon sitten kyse viidestätoista minuutista, jonka opettaja käyttää muutaman WWW-sivun päivittämiseen tai opiskelija uhraa päivällä kuullun luennon kertaamiseen.