Matkalla Zandaraan

Saanko laskea laukkuni hetkeksi
  hän kysyi, istui sitten
  viereen, oli hiljaa.

Katselimme vaiti tähtiä portin luona
ja lopulta hän puhui.

- Olen ollut 15 vuotta matkalla Zandaraan,
  pyhään kaupunkiin
    missä kuulet vain lasten naurun,
           ja tuulen.
  Tuhat maailmaa, tuhat askelta
           valoon ja pimeään.
    Löydät minut ehkä unista porttien luota.

Ja hän nousi, kumarsi, jatkoi matkaa,
  ja minä mietin, katsoin Zandaraa,
  olisivatko sanani muuttaneet mitään.
     Joku voisi hipaista Zandaraa
  vain kenties unessa, porttien luona.


                 Frans 28.3.2000