Musta ja laiha mato
sulavesi jääpala olutkuohuissa
revin rintsikoitasi irti
ja paha pala pään vasenta puolta
kuuluttaa: jättäkää laiva
unohtakaa lippunne
kun unohduksen asema ohittaa yhdellä raiteella.
Olen ahne, sinua on vain ohuelti
mutta latkin, karvainen kieleni
vanhempana kuin vuoteeni,
vaatimuspala lihaa hampaitteni takana.
Tule saatana lyö lanteillasi minua
ruoski lihani yhä syvemmälle
suolaisten jänteittesi rakoon
kunnes unohdan alkuperäni ja
alan nähdä hymyntapaisen
nurinkääntyneiden silmiesi
naamioksi irvistyneiden kasvojesi
petolinnunkynsiesi takaa.
Käärme ja kotka välähdyksen verran
sumuisen liikkeemme kuvana.
-- Frans 1995