Aamuöiseen aikaan
en voi pitää silmiä auki
en voi pitää silmiä kiinni
pyörin vuoteessa
ja niistän tätä nuhaista nenääni.
Minun on ikävä.
Tyhjä olo rinnassa
on kuin ojennettu käsi
ja vanha haava
joka tuntuu muttei näy.
Haluaisin itkeä tämä kaiken
pois mielestäni
alastonta vatsaasi vasten,
katsoa silmiisi
ja nauraa pärskyä itkuni nuhani keskeltä.
Mutta minun elämäni
ei ole tässä
se on toisaalla,
syvässä unessa
kirjekuoren ja paperiliittimen välissä.
|
Frans 1998