Pelikulttuuri. Nyt.

[ Frans M�yr� ]

http://www.uta.fi/~tlilma/
frans@iki.fi

 

TYR 5-vuotta juhlaviinitupa -puhe:
PELIKULTTUURI. NYT.

� Frans M�yr�, 9.10.2000
Puhe TYRin 5-vuotisjuhliin.

Olipa kerran kulttuuri. Tai oikeastaan useita kulttuureja. Niit� oli monia, eri muotoisia ja v�risi�. Ne rehottivat ja riiteliv�t, kamppailivat elintilasta, valosta ja huomiosta.

Nuo olivat kaukaisia aikoja. Silloin elettiin toisin, kuin viidakossa. Ei tiedetty selke�sti oikean ja v��r�n rajaa. Tai voisi sanoa ett� elettiin kuin pellossa. Tarkoittaahan kulttuuri alkuaan culturaa, viljely�. Eik� tuolloin viel� tunnettu tehomaataloutta. Keinokastelusta puhumattakaan.

Kulttuuritkin sekaantuivat toisiinsa miten sattui. Ja niinp� uusia kulttuureja syntyikin tuosta vain, v�h�n v�li�. Niit� putkahteli maailmaan sellaista vauhtia ettei niille kaikille edes keksitty nimi�. Ja tuskin oli joku n�ist� villeist� kulttuureista syntynyt kun se jo saattoi heitt�� henkens�, tuosta vain. Eik� siit�k��n kukaan niin kamalasti melua pit�nyt. Niin oli primitiivisin� ja barbaarisina muinaisaikoina.

Mutta tuli p�iv� jolloin kaikki muuttui. Er��ll� poikkeuksellisen riitaisella niemimaalla monta pient� kulttuuria oli hangannut toisiaan vastaan niin kauan ett� ne olivat alkaneet kovettua, muuttua selke�rajaisemmiksi ja lopulta ne olivat loksahtaneet yhteen ja muodostaneet Sivilisaation. Sivilisaatio oli suuri ja kiilt�v� ja se seisoi merituulessa ja auringossa ja liikutteli osiaan. Kovettuneet pienet kulttuurit olivat t�m�n behemotin renkaita ja rattaita, ne olivat sen kiilt�v� konepelti ja ylpe�sti irvist�v� keulavarustus.

Ja sivilisaatio liikahti. Se l�hti etenem��n ja liikkuessaan nieli kaikki pienet villit kulttuurit, kuin suunnaton leikkuupuimuri olisi kulkenut ylitse rikkaruohojen valtaamien niittyjen. Sen edell� oli piikkej� ja kiemuraisia k�rhi�, homeisia rihmastoja, kulttuurin kukintoja ja siemenkotia kaikissa eri muodoissaan ja v�reiss��n. Ja kun sivilisaatio oli kulkenut, oli kaiken tuon kaaoksen tilalla siististi j�rjestettyj� viljelyksi�, aina yht� kulttuurimuotoa yhdell� peltotilkulla s��nn�llisiss� riveiss�, silm�nkantamattomiin.

N�in olisi voinut olla varmaan pitk��n. Ja olikin. Sivilisaatio eli pitk��n ja pulskistui. Se kasvoi, vanheni. Lopun ajat l�hestyiv�t.

*  *  *

Lopun ajoilla on merkkins�. T�ss� tapauksessa lopun aikojen merkki oli selv�: Dungeons & Dragons -roolipeli ilmestyi. Yksin�inen roolipelaaja lueskeli aikansa oppaita ja ymm�rsi olevansa se, roolipelaaja. H�n oli Vihitty. H�nell� oli Teht�v�. H�n ei vain viel� ollut oikein varma mik� t�m� teht�v� tulisi olemaan. Ehk�p� vihkimyksess� olisi useampia asteita? Roolipelaaja teroitti lyijykyn�ns� ja pakkasi noppapussinsa ja l�hti matkaan. H�n olisi valmis menem��n niin pitk�lle kuin vain olisi tarpeellista. H�nen olisi teht�v� se mik� roolipelaajan on teht�v�.

Ja roolipelaaja aloitti pitk�n matkansa pois sivilisaation valopiirist�, kohti pimeyden syd�nt�.

Matkalla h�nt� v�ijyiv�t monet vaarat. H�n oli n��nty� Taulukkoautiomaahan, jonka loputtomat tilastomets�t kuiskivat h�nt� luokseen, luvaten lopullisen totuuden ja teht�v�n odottavan, jos h�n vain tutkisi viel� yhden taulukon, perehtyisi viel� tarkemmin matemaattisesti mallinnettuun maailmaan…

Tielt��n h�nt� vietteliv�t my�s Silikonisuon Seireenit. H�n n�ki viettelevi� v�l�hdyksi� kiiltelevist� vartaloista ja painovoimaa uhmaavista, kolmiulotteisuudessaan t�ydellisist� muodoista. H�n n�ki miekkoja ja kiilt�vi� haarniskoita, hurraavia armeijoita ja Britney Spearsin n�k�isen neitokaisen, joka katsoi suoraan h�neen punaisia nahkahousujaan sivellen ja huokasi: T�m� kaikki on sinun… jos vain polvistut eteeni…

Mutta roolipelaajamme n�ki ajoissa kuinka Silikonisuon pohjaton silm�ke velloi h�nen edess��n. H�n p��tti jatkaa syvemm�lle pimeyteen. (Vaikka hieman kaihoisana kuuntelikin kuinka Silikonisuolla alkoi m�tt�� Next Sexy Thing koko sivilisaationlaajuisella mikrohitill��n Kiss My Ass…)

Maasto muuttui yh� ryteikk�isemm�ksi ja roolipelaaja seurasi jostain pimeydest� virtaavaa jokea, jonka pime�n l�hteen h�n aavisteli k�tkev�n avaimen h�nen ratkomaansa arvoitukseen.

Lopulta h�nen matkansa p��ttyi. Kaukana, syv�ll� viidakon h�m�r�ss� virta johdatti h�net tumman tyynen lammen rannalle. Lammessa oli hiekkaiset rannat ja niiden takaa roolipelaaja erotti pienen kyl�pahasen, muutaman olkikattoisen majan. Oli hiljaista, jossain koira haukkui. Rantahiekassa erottui jalanj�ljet, joita roolipelaaja l�hti seuraamaan.

- Mit� s� etsit?

Kysymys yll�tti roolipelaajan ja h�n katsoi yl�s. Viereiseen puuhun oli rakennettu maja ja sielt� roikkuvissa k�ysitikkaissa keinahteli pikkupoika. Hyvin resuinen ja likainen sellainen.

- Min� olen roolipelaaja. Minulla on Teht�v�. Olen tullut etsim��n sit�.

Poika virnisti riemastuneesti ja p��sti irti k�ydest�. Hetken roolipelaaja olisi varma ett� poika taittaisi niskansa, mutta t�m� m�tk�hti pehme��n hiekkaan ja oli heti taas jaloillaan. H�ness� oli jotain ep�m��r�isen tuttua.

- Loistavaa. M� oon oottanu sua. Nyt leikit��n!

Poika rynt�si lammen rantaan, heitti menness��n k�rrynpy�r�n ja tarttui sitten maasta poimimaansa keppiin. - M� oon ritari Lanselot. S� voit olla Merlin. Tuo maja puussa on Kamelot-linna ja ensimm�iseksi me voitas ly�d� maahan inha hirvi�armeija; n�ets� nuo ohdakkeet tuolla?

- Hei, hetkinen! Roolipelaaja kiiruhti pojan per��n. - Ei minulla ole nyt aikaa mihink��n leikkeihin. Min� olen roolipelaaja ja minun on saatava selville teht�v�ni. En kai min� nyt turhaan ole tehnyt koko t�t� pitk�� matkaa?

Poika pyyhki r�k�� nokastaan k�teens� ja hankasi sit� sitten mietteiss��n paitaansa. - Tuota, s� et nyt oikein taida k�sitt��. T�m�h�n on se, sun teht�v�si. Poika heilutteli puumiekkaansa iloisesti ilmaan.

- Roolipelaaminen, siit� t�ss� on kysymys. Siit� ett� leikit��n ett� ollaan jotain muuta kuin ollaan. Siit� ett� pidet��n hauskaa. Hauskaa! Hei, tunnetko s� sit� sanaa?

Poika l�hti tanssimaan villisti ympyr�� rantahiekassa, kiljui Hauskaa, hauskaa, yh� kiihtyv�ss� rytmiss� kunnes kompastui ja kaatui veteen. H�n oli hetken n�kym�tt�miss� ja pulpahti sitten pintaan v�h�n matkan p��ss� rannasta. H�n sylk�isi vett� suustaan, r�yht�isi ja hihitti sitten hiljaa. Taivaalle oli ker��ntynyt tummia pilvi� ja jossain kauempana jyr�hti. Roolipelaaja n�ki salamoiden v�lkett� ja h�nen ihokarvojaan kihelm�i. Aivan kuin ilmassa olisi ollut s�hk��.

Poika kiipesi takaisin rannalle. - Katsos, se on sun suuri teht�v�si. Sun on tuhottava Sivilisaatio. Se iso konemainen paska. Poika tuhahti ja potki hiekkaa ilmaan paljailla jaloillaan.

- Ennen kaikki eliv�t n�in, ennen Sivilisaatiota. Meill� oli vain pieni� juttuja: tehtiin majoja ja tapeltiin ja v�lill� etsittiin mets�st� ruokaa. Tai lammesta. Ja sekin oli tavallaan seikkailua, koska koskaan ei tiennyt mit� voi tapahtua. Ja loppuaika vain leikittiin. Kuviteltiin kaikenlaisia juttuja, peloteltiin toisiamme ja kerrottiin vitsej�. Eik� kukaan ottanut sit� niin kovin vakavasti. Leikit��nks kumpi osaa sylk�ist� pidemm�lle? Poika katsoi roolipelaajaan toiveikkaasti. Roolipelaaja tuijotti ilmeett�m�sti takaisin.

- No, ei sitten. Sivilisaation tultua kaikki meni perseelleen. Kaikki muuttivat kaupunkeihin, rupesivat tekem��n ty�t� ja harrastamaan. Pojan ��ni vapisi pid�tetyst� kauhusta tai inhosta. Tai molemmista.

- Ei oikeassa kulttuurissa niin toimita. Kulttuuri on pieni juttu, se on olemassa ihmisi� varten ja se on sit� mit� ihmiset tekev�t. Sen on tarkoitus olla hauskaa. Mit� muuta varten t��ll� ollaan olemassa? Pit�m�ss� ik�v��? Sivilisaatio tekee kaikista saatanan ropotteja! Poika jo melkein huusi. Roolipelaaja tunsi kuinka s�hk�isyys kipin�i h�nen ihokarvoissaan yh� selvemmin. Salama v�l�hti jo hyvin l�hell�.

- Kato, meik� ei ikin� suostu sellaiseen, etk� sin�k��n, jos tosiaan tajuat mist� roolipeleiss� on kysymys. Sivilisaatio haluaa ett� ihmiset ovat vain yht� juttua kerrallaan ja se menee sekaisin jos siin� aletaankin leikkim��n. Leikit��n rosvoa ja poliisia ja �kki� poliisista tuleekin rosvo ja toisinp�in. Roolipelit tekev�t sen ihmiselle, se ei en�� ajattele niinku ropotti vaan siit� tulee t�� toinen, t��… relativisti. Niin, se tarkoittaa oikeastaan vain sit� ett� ei ikin� oteta mit��n t�ysin tosissaan. Kaikkialla, jos niinku menn��n t�ihin tai naimisiin tai ollaan opettaja tai is� tai �iti, niin ne on vain rooleja, tajuuts�? S� teet niit� juttuja, mutta koska ne on sulle vaan rooleja, niin s� voit leikki� niill� paljon vapaammin. Pidet��n hauskaa, ei ik�v��! Hauskaa, hauskaa, hauskaa-aa!

Poika kohotti k�tens� taivaalle ja roolipelaajasta n�ytti ett� salamat tanssivat h�nen ojennetuissa sormenp�iss��n. Ja kun poika taas katsoi h�nt�, hehkuivat h�nen silm�ns� selv�sti punaista, uhkaavaa valoa. Nyt roolipelaaja lopultakin tajusi.

Poika oli Pelin Henki. Siksi h�n oli tullut t�nne, kohtaamaan t�m�n demonin ja tekem��n tili� sen kanssa, se oli h�nen teht�v�ns�. H�nen olisi teht�v� p��t�s: joko h�nen olisi tuhottava t�m� demoni, ennen kuin se tuhoaisi koko Sivilisaation. Tai sitten h�n voisi tarttua siihen, saada demonilta kaiken sen luonnonenergian ja surffata sen harjalla, apokalypsin ratsastaja. Mit� tehd�, se on kysymys. Kysymys on:

Pelikulttuuri? Nyt?

(Yleis�kysymys: Mit� roolipelaajan pit�isi tehd� demoninsa kanssa?)

(Puhe TYRin juhlaviinitupatapaamiseen Ravintola Myll�reiss� 9.10.2000)

    Takaisin roolipelitekstien hakemistoon.

  Takaisin Fransin (Ilkka M�yr�n ) p��sivulle

Leikkien ehdit el�� monta el�m��.

Last updated: 12.10.2000
� Frans M�yr�, images, text and layout